18.6.2007
Iltaa. Kello lähestyy puolta yötä ja ulkona on aika hämärää, sillä ilta on pilvinen ja sateinen. Juhannukseen on viikko ja kesä on parhaimmillaan. Tai oikeastaan parhaimillaan kesä oli pari viikkoa sitten, sillä se aika, kun puut puhkeavat kukkaan ja pensaat tuoksuvat huumaavasti, on sitä parasta vaihetta. Ja kun sinne jonnekin sijoittui vielä hellettä ja aurinkoa sekä muutaman päivän sairasloma, tuntui silloin parhaalta. Mutta ei tässä vikaa ole nytkään.

Täällä kotona tehdän nyt kaikenlaisia pihatöitä. Pensaita pitäisi vielä karsia, kasvimaata pitäisi kitkeä (en ole jaksanut sitä kyllä tehdä ollenkaan), nurmikkoa ajaa ja kasveja kastella. Jotenkin puutarhanhoito on kuitenkin puuhaa, josta saa kummallista hyvää oloa.

MInna ja lapset pitävät kesälomaa jo nyt, mutta minä käyn vielä pari viikkoa töissä. Töissä menee muuten ihan mukavasti, mutta hommiaon ollut aika runsaasti. Ja niinhän se pitääkin. Odotan paljon tulevilta kuukausilta, sillä kuviot SEKissä alkavat pikkuhiljaa selkiytyä ja oma paikka alkaa löytyä.

Ja se pitää sanoa, että mielenkiintoista tekemistä riittää. Tuntuu aika hienolta se, että on ollut tekemässä esimerkiksi Finnairille kampanjaa, josta kirjoitettiin otsikolla "Finnair muuttaa markkinointiaan rohkeampaan suuntaan". Ja parasta siinä on saadun huomion lisäksi se, että kampanja on tuonut asiakkaalle selvää myyntiä ja kasvua. Kivoja ihmisiäkin on SEKissä paljon, ja tietenkin hauskaa on tehdä töitä Samin, Nitan ja Minna-Kaisan kanssa.

Minulla on ollut kännykässä iso pino kaikenlaisia kuvia odottamassa pääsyä näille sivuille. Nyt ajattelin laittaa niitä paikoilleen. Sitä ennen pitänee huomauttaa parista asiasta.

Kirjoitin joskus kymmenen vuotta sitten Journalisti-lehteen mielipidekirjoituksen siitä, että miksi lehtien toimitukset eivät vastaa sähköposteihin.

Tuntuu siltä, että lehdet kyllä nykyään vastaavat. Ja melkein kaikki muutkin. Tai, eivät ihan kaikki. Lähetin muutama viikko sitten sähköpostia Broadcastersin Juha Tynkkyselle ja Saku Tuomiselle ja ehdotin uutta ohjelmaideaa ihan vapaasti käyttöön. En ole kuullut, että tyypit olisivat kuolleetkaan, joten he eivät vain ilmeisesti ole ehtineet tai viitsineet vastata. Eikä se vastaamattomuus nyt niin tavatonta ole, mutta minusta tarjosin heille hyvän idean. Siksi ehdotan ohjelmaideaa nyt kenelle tahansa tässä:

Ohjelma on talkshow, johon kutsutaan ajankohtaisia ihmisiä kertomaan, mitä heille tällä viikolla kuuluu. Esimerkiksi kolme ihmistä istutetaan studioon, mutta ilman isäntää. He siis saavat jutella keskenään, haastatella toisiaan ja kertoa itsestään. Aiheita voidaan toki miettiä etukäteen, mutta muuten keskustelu voisi kulkea omalla painollaan.

Mitä tulisi, jos esimerkiksi Ilkka Kanerva, Hanna Pakarinen ja Stefan Lindfors pistettäisiin puoleksi tunniksi saman pöydän ääreen? Kuka ottaisi ohjat käsiinsä ja miten ryhmän dynamiikka toimisi.

Toinen aihe, jota pitää kommentoida on Minna Lindgrenin kolumni Suomen Kuvalehdessä 21/2007. Minulle ei tule enää Suomen Kuvalehteä, mutta töistä varastin sen yhden numeron bussilukemikseksi. Lehti on entisellään, ja jotenkin hymyilyttävällä tavalla pysynyt linjoillaan. Mutta paljon siinä on asiaa, josta pidän. Minusta Apu on hyvä köyhän miehen Suomen Kuvalehti, ja se on selvästi hauskempi ja monipuolisempi, mutta silti pitää ihan samoista asioista ajan tasalla. Ja levikki on tietenkin yli kaksinkertainen.

Niin, siitä Minna Lindgrenin kolumnista. Me kaikki ihmiset olemme kovin itsetietoisia ja niin myös minä. Mutta miksi YLE Radio 1:n ohjelmapäällikön pitää olla niin yliasiallinen Euroviisuista kirjoittaessaan?

"Pelkästään musiikillisen kriteerein en pystynyt sen enempää muistamaan kuin erottamaan viisuja toisistaan... Suomen edustaja oli kuulemma kaikkien rakastama Idols-tähti... Euroviisut on kallis vitsi, joka pitää ottaa vakavasti..." Jne.

Samoin kun Minna Lindgren heräsi euroviisupäivinä Idolsien ja esimerkiksi Karaoken olemassaoloon, minä heräsin kolumnia lukiessa kulttuurillisesti paljon muita korkeammalla olevien ihmisten olemassaoloon.

Ja nyt kuvia. Vanhimmat niistä ovat siis jo melkein vuoden vanhoja.


VIimeisiä lomapäiviä Suomenlinnassa. Thomas, NIklas ja Peik kaivautuvat hiekkaan.


Ja Minka, Kirsi ja Minna katselevat rannalla.


Aivan viimeisenä lomapäivänä pyöräilin Marjaniemen rantaan, jossa on tullut istuttua useina kesinä. Joku pari tuli halailemaan.


Seurana rannalla olivat Unto Mononen ja Ivar F. Andresen.


Elokuussa meille tuli uusi auto. Aika mukava.


Johannes ja Maarit ostivat komean torpan. Päivässä siitä tehtiin punamullalla punainen. Kuvasssa myös Jampe ja Salome.


Elokuussa Miracle Sound kutsui risteilylle. Izmo pyörittää Bingo-konetta.


Laivalla soitti haitaria loistavasti Radio Citystä tuttu Tuomo Heikkola, joka tunnettiin aikoinaan myös nimellä Huono Heikkona.


Minna ja Minka Kouvolassa matkalla naapuriin Katriinan luokse.


Peik mummin ja papan pihalla.


Jaanan kanssa suunniteltiin PHS:n tupaantuliaisia. Teemaksi keksittiin mäkihyppyä Frederikinkadulla.


Elokuisena iltana tuli lähdettyä Samin kanssa Salveen syömään. Maksapihvit olivat aikamoisen maukkaita.

Tossavainen samana iltana Vanhan terassilla.


Kolmen Sepän aukio keskellä kesäiltaa.


Ja seuraavana päivänä maistui pizza Minna-Kaisan kanssa Denniksen terassilla.


Syyskuussa löytyi talo Lintuvaarasta.


Peik kävi osallistumassa Kansanterveyslaitoksen tutkimukseen, ja johtoja laitettiin eri puolille kehoa.


Tutkimuksen jälkeen mentiin rock n roll Mäkkiin, ja peik söi ainakin kaksi bigmäkkiä.


Minea kokeili ratsastusta Hakunilassa.


Peikin huoneen muovimattojen alta löytyi hyvä lautalattia.


Välillä oli pakko käydä ulkona hengittämässä. Ja yhtään en näytä väsyneeltä...


Keittiöstä kaadettiin seinä. Tukipalkkeja varten tehdyistä aukoista muodostui yhtäkkiä risti.


Vietin ensimmäisen yön Lintuvaarassa ja luin Jopen elämäkertaa. Aika hieno (huono) kirja.


Mainonnan viikolla puhuttiin Izmon kanssa radiomainonnasta sekä Isästä, Tarmosta ja Pohjolan miehestä täysille saleille.


Tämä näky tuntuu aina lohduttomalta. Melkein jokaisena aamuna töihin mennessä tulee vastaan aseman edessä luikerteleva taksijono.


PHS:n uuden toimiston tupareissa oli melkein oikeita mäkihyppääjiä.


Ja myöhemmin illalla Sarita lauloi pöydällä Karaokea. Kaunista.


Pari päivää ennen Lintuvaaraan muuttoa maalattiin vielä olohuoneen lattiaa. Huomasin jälkeenpäin, että aina telalla maalaamisen jälkeen pitäisi maali tasoittaa pensselillä.


Itsenäisyyspäivän vastaanotto tapahtui meillä yläkerran eteisen lattialla.


Minka-tonttu.


Sami soittaa pikkujoulujen jälkeen, vaikkei edes ollut siellä.


Vuosaaressa tuli aattona vastaan itse pukki.


Mika tutkii kuvia kynttilän ja amaryliksen valossa.


PHS:n kokousemäntä Sari oli yksi niistä, joita jäi ikävä.

19.4.2007
Pyydän anteeksi, etten ole edes osavuosikatsausta saanut aikaiseksi näille sivuille. Jonossa on ollut niin paljon muuta tähdellistä tekemistä, että tämä paikka on jäänyt huonolle hoidolle. Ja jää edelleen. Yhdistelmänimiä sentään tuli tänään muutamia lisää. Kiitos erityisesti Ami Missi-Sandelinille, joka ilmiantoi minulle siskonsa, Outi Missi-Väisäsen.

22.1.2007
Nämä sivut eivät nyt oikein keskity mihinkään, sillä pari viikkoa sitten melkein kaikki tavara katosi taivaan tuuliin, ja sivujeni materiaali täytyy kursia kokoon ties mistä. Syy moiseen on se, että sivujen entinen asemapaikka oli MTV3:n palvelimella. He olivat ilmeisesti rahanhimossa myyneet palvelimet TDC Soon -nimiselle puljulle, ja tyhjensivät ihmisten kotisivutilat samantien. Olen Maikkarista kysellyt tietojen perään, mutta kukaan ei ole vastannut. Jos olisin käyttänyt heidän omaa Luukku-sähköpostiaan, olisin saanut varoituksen ajoissa. No ei hätää, kunhan jotain saadaan auki. Ja uusi paikka on tämä serkkuni Otson oiva palvelin.

Aloitin tänään uudet työt Sekissä, tarkemmin siellä Grey Direct & Digital -osastolla (selitä vaimollesi paitsio, opeta äidillesi työpaikkasi nimi jne.). Olemme siellä Tossavaisen ja Nitan kanssa tekemässä upeita kampanjoita mielenkiintoisille asiakakille ja kehittämässä koko ryhmän digitaalista osaamista, kuten tiedotteessa mainittiin.

Voikaa hyvin!

23.10.2006
Hyvää iltaa pitkästä aikaa. Olen kovin pahoillani, etten ole juuri kirjoittellut, mutta syitä on monia. Ensimmäinen on se, että minulta loppui tila. Pitäisi kai hankkia uusi paikka näille sivuille, jotta voisi pistää uusia kuvia näkyville. Mutta sitä en ole saanut aikaiseksi.

Toinen syy on kiire, joka ei ole mikään kovin hyvä selitys. On vaan niin, että kaikki mahdolliset vapaa-ajat ovat menneet uuden kovin remontoinnissa. Ja jos eivät ole menneet, on vaivannut väsymys.

Noin muutenkin olen ollut aika saamaton ja väsynyt. Eniten se tällä erää johtuu työasioista, mutta ne ovatkin oma lukunsa.

Uusi koti on siis löytynyt. Se on alunperin 50-luvulla rakennettu omakotitalo Lintuvaarassa. Osoite on Pensaskertuntie 19, 02660 Espoo. Taloa on laajennettu 90-luvulla, ja nyt tilaa on n. 185 neliötä. Ja autotalli.

Muuttamaan päästään marras-joulukuun vaihteessa, kunhan remontit ovat edistyneet niin, etä talo on asuttavassa kunnossa.

Suurin remontti on keittiön siirto toiseen huoneeseen, paikkaan, jossa se on ollut alunperin. Ja sitten vessakin siirtyy mukana.

Välillä tuntuu vähän toivottomalta, kun työtä on paljon ja ei ole mahdollisuutta teetättää kaikkea työtä jollain remonttifirmalla. Onneksi meillä on suuri määrä talkoisiin taipuvia kavereita ja sukulaisia. Ilman heitä olisimme pulassa.

Tuntuu helpottavalta, kun ei enää tarvitse viettää sunnuntaipäiviä asuntonäytöillä ja asua välikaisessa asunnossa, jossa millään asioilla ei oikein ole omaa paikkaansa.

Olisi aika paljon kaikenlaista kerrottavaa syksyn asioista, mutta kai niistä voi jatkaa joskus toiste. Ja kuviakin laitan näkyviin, kunhan saan aikaiseksi hankkia lisää tilaa.

Kannattaa muuten käydä vilkaisemassa yhdistelmänimilistaa. Sinne on päässyt ensimmäinen mies.

27.7.2006
Tasan kuukautta myöhemmin olen yhä lomalla. Huomenna on viimeinen lomapäivä ja maanantaina alkavat työt. Lomana tämä on toiminut hyvin, sillä olen päässyt irti työasioista paitsi mitä nyt öisin olen seikkaillut PHS:n hisseissä väärissä kerroksissa ja tekemättömät työt niskassa. Sellaisen välttämiseen pitäisi kai lopettaa työt kokonaan.

Nyt on lomamatkat tehty. Ehkä kerron kaiken kronologisessa järjestyksessä, vaikken kuvittelekaan kenenkään siitä kiinnostuvan.

Sitä ennen pitää sanoa asuntotilanteesta, että menemme huomenna Minnan kanssa asuntomessuille ja ohimennen katsomme yhtä taloa Lippajärvellä. Tosin sieltä nurkilta ovat ystävät muuttaneet pois, jos ei sitten Laaksolahtea ja muita kaukaisempia seutuja lasketa. Ehdotan myös, että ajamme Lahnuksen kautta. Sekin on alkanut viime aikoina kiinnostaa. Mutta Porvoo sen sijaan tuntuu olevan kyllä aika kaukana. Vaikka Hamarin rannat olivatkin upea tuttavuus.


Peikin synttäreillä pidettiin MM-kisat. Italia voitti.


Puulavedellä laulaa Kuhankeittäjä.

Loman toisen viikon vietimme Puulavedellä, siis Minnan perheen kesäpaikassa. Se on oikeastaan ainoa paikka, jossa Minna viihtyy kesäkuumalla, ja kyllä minäkin siellä viihdyn. Saaressa saa olla rauhassa, järvi on puhdas ja välillä pääsee Mikkeliin. Samassa saaressa ovat myös Lea ja Valtter, joiden kanssa toisinaan kahvitellaan. Valtter oli aloittanut lintujen bongauksen, ja oli heinäkuussa nähnyt 40 lajia. Minusta luku vaikutti helpolta ja päätin ensi vuonna kokeilla itsekin.


Tältä näyttää riippukeinussa. Olin siinä kaksi kertaa.

Nukuttiin Peikin kanssa aitassa.


Vanhan mustavalkotelkkarin välittämää MM-kuvaa.

Minea liikennekaupungissa.


Ja Peik. Mutta ensin oli puoli tuntia teoriaopetusta.

Puulavedeltä tultiin kotiin ja käytiin Minean ja Peikin kanssa liikennekaupungissa. Olin siellä itsekin lapsena ja se tuntui olevan edelleen käymisen arvoinen paikka. Suosittelen.

Ihan siinä vieressä on jäähalli, siis IFK:n Petoluola , jossa Vapaakirkko piti kesäjuhlia. Kävimme sielläkin, ja oli hauska nähdä montaa vanhaa tuttua vuosien takaa, siis esimerkiksi Ryhänen, Huvila, Reijo Esko ja Isä Waismaa. Mutta olisin toivonut, että Matthew Wardin olisi annettu enemmän laulaa. MIehen ääni oli entisensä, vaikka entinen kunnon hippi näytti nyt ihan Dr. Phililtä.

Seuraavana iltana pelattiin MM-kisojen loppuottelu. Mandi, Raxu, MIka ja Jampe tulivat meillä katsomaan peliä, ja onneksi Itaila voitti. Sääliksi käy pukkaaja-Zidanea.


Mika ja Raxu kannattivat Ranskaa lipun värien vuoksi.


Sinitiainen putosi maahan eikä enää jaksanut lentää-

Sitten mietimme Minnan kanssa, että menisimmekö takaisin Puulavedelle vaiko Pusulaan. Meillä on aina ollut ongelmia lomasuunnitelmien kanssa ja nyt, kun mitään ei oltu tarkemmin sovittu, tuli päätöksenteosta entistä hankalampaa. Yllättäen Pusula voitti mutta en tiedä kannattiko.

Minusta aikoinaan oli parasta kesää se, että sai ajella pyörällä pitkin Kaukelan kyläteitä ja Pusulan kirkon raitteja. Siksi otin nytkin pyörät mukaan. Mutta aika vähiin ajelu jäi. Toivon, ettei kaikkien perheenisien elämä ole näin saamatonta, kuin minun. Mutta ehkä sitten seuraavassa elämässä...

Peik ja Minea teltassa.


Isä ja Peik saivat kolme haukea Ruutinlammesta.


Ostin uuden pyöräilykypärän.


Minea papan syntämäkodin kohdalla.


Puuceestä näkee järvelle.


Päivin maalaamat perhoset vessan seinällä.


Ihan oikea mummonmökki.

Kolme päivää Pusulassa riitti (sanomattakin on selvää, että minä olisin ollut pitempään) ja tulimme kotiin, pesimme pyykkiä ja lähdimme Muumimaailmaan. Kokemus oli taas uskomaton. Oli hauska nähdä lasten jono, kun he kaikki jonottivat muumien luokse halattavaksi. Jotenkin tuli mieleen Niilo Yli-Vainio.


Minea ja MInka halaavat Niiskuneitiä.


Muumimamma ja Niiskuneiti syövät jotain.


Heinäseipäitä Keskuspuistossa.

Siinä välissä kävin kerran pyöräilemässä Keskuspuistossa ja Vantaanjoen varrella. Ei ole montaa niin hyvältä tuntuvaa paikkaa kuin Keskuspuiston hiekkatiet.

Pyöräillessä on myös aikaa ajatella ja muistella, mitä kaikkea missäkin on tullut koettua. Siis Keskuspuistossa ja muualla...


Marika ja mansikoita terassilla.

Sitten menimme taas Keuruulle. Marikan ja Karin talossa tuli sellainen olo, että miksei sitä voisi asua vaikka Keuruulla.


Renkaaseen meni ruuvi mutta rengasliike korjasi,

Sitten lähdimme Tarjan ja Henkan luokse Poriin. Piti mennä Kirjurinluodollekin kuuntelemaan Neville Brothersia ja Roberta Flackia, mutta sitten jotenkin päädyimmekin suoraan mökille. Siellä tuli taas syötyä ja juotua hyvin ja saunottua aamuun asti meren äärellä. Sellaista kesäyötä ei voita mikään. Kiitos.


Rantasten oma laguuni. Kaukana siintää aava meri.


Jazz-kadulla sataa ja The Farangs soittaa.


Sitten nähtiin Kirsi ja Tuukka (ei kuvassa vaan Minna).


Porin jälkeen Porvooseen. Huomaa Jimin grillaushanska.


Hiekkalinnasta löytyi Eiffel.

Porvoosta ajoimme Kouvolan kautta Lappeenrantaan. Siellä kävimme Minnan Saara-tädillä ja sataman Hiekkalinnoilla. Paikka oli kaikkine laitteineen lähes ilmainen, sillä tapahtumalle oli löydetty monenlaisia yhteistyökumppaneita. Ja aika huvittaviahan niistä sitten olit tullut...


Juuri tässä on Hesburgerin tukema alue.


Oli pakko ostaa tämä sataman kirpputorilta.

Lappeenrannasta menimme Joutsenoon Alpon ja Ruthin uutta Saimaanranta-asuntoa katsomaan. Minnan mielestä söin liikaa porokeittoa, mutta parempaa olen harvoin maistanut,


Löytyssä kasvoi tällainen puu.

Sitten vaan taas Kouvolan ja Elimäen kautta kotiin. Elimäen Löytyssä olivat Laura ja Saku. Saku paistoi kesän parhaat muurinpohjaletut.

Ensi viikolla alkavat työt. Minna lähtee Peikin kanssa leirille ja sitten vielä lasten kanssa mökille. Toisilla loma jatkuu...


27.6.2006
Olen lomalla. Ja täytyy sanoa, että tämä tuntuu hyvältä. Tosin nämä pari ekaa päivää ovat menneet asioiden hoitamiseen, lääkärissä käyntiin ja uuden auton etsiskelyyn. Mutta lomalta tämä tuntuu.


Pihassa on tällä kertaa Citikka.

Ihan ensin pitää kertoa, etten vaihdakaan työpaikkaa. Tulin tuossa kesäkuun alkupäivinä siihen tulokseen, että nykyinen työpaikka on hyvä ja mielenkiintoinen, ja siellä on paljon mukavia ihmisiä, joiden kanssa haluan edellee tehdä töitä. Ja tuntuuhan se aina hyvältä, kun pyydetäänkin jäämään ja kun niin moni on iloinen kun jäin.


Nita teki tällaiset jätskit mun tequilaanjäämisen kunniaksi.

Kesä on yhtäkkiä pitkällä. Juhannuskin tuli ja meni. Me olimme Keuruulla ja vietimme juhannusta Marikan ja Karin perheen kanssa. Ja sitten vietimme toki aikaa perinteisillä juhannusjuhlilla, joilla tuli taas nähtyä sadoittain vanhoja tuttuja.


Marikan ja Karin talo on kuin Peppi Pitkätossun,


Marlon Ranta.


Tässä ajaa ZEF-913.

Junannusliikenteessä näkee kaikenlaisia outoja. Tuossa kuvassa ajava Volvo kaahaili Tampereen tiellä välillä penkkojen kautta ja koskaan sen kuski ei löytänyt autosta vilkkua. Ja kun jätskiä teki mieli, auto parkkeerattiin tyylikkäästi huoltoaseman oven eteen suojatielle. Näin se menee. Auton omistaa joku Antti Peltonen, mutta tuskin kyseessä on tämä Antti.

Ehkä kyseessä oli tämä Antti.

Loput voisi kertoa ihan pelkkien kuvien kera:


Käytiin Linnanmäellä ja siellä on tällaiset liikennemerkit.


Ja tällainen peli. Riko Lautanen - Pohjola korvaa.


Lydian rippijuhlat olivat Lohjalla.


Tässä lepää Olavi Runolinna. Muistan hautajaiset.


Kampin Henrix on parhaita lounaspaikkoja.


MIkään ei voita purjehdusta helteisenä kesäiltana.


Mandi ankkurissa Kuninkaansalmessa.


Aurinko oli jo laskenut, kun Olli sytytti Cohiban.


Minna-Kaisa mainostaa Geishaa. Ja toisinpäin.

Minun pitäisi toki myös näyttää kuvia Pariisista. Tässä muutama ja joskus sitten laitan enemmän näkyville. Tai en koskaan. Asia on näet niin, että kun lapset on saatu nukkumaan, pyykit kuivumaan ja talo jonkinlaiseen järjestykseen, on itse yleensä niin väsynyt, ettei tällaiseen turhuuteen ole yleensä voimia. Sama pätee tietenkin kaikenlaiseen kuntoiluun. Mutta tuohon tekosyyhyn yritän nyt saada lopun.

Pariisissa oli hauskaa. Matkan viralliseen ohjelmaan kuului Crisin järjestämä vierailu Pariisin TBWA:lla, illanvietto Lidossa, jota muuten todella suosittelen kaikille Pariisinkävijöille, sekä kiertoajelu bussin katolla. Muu kaikki oli pelkkää hauskanpitoa.

Saapuminen Pariisiin oli mieleenpainuva. Kun tulimme lentoasemalta ulos, oli vastassa ihmisiä kylttien kanssa. Yhdellä äijällä luki kyltissä Jope. Hetken naureskeltiin Samin kanssa yhteensattumaa, mutta sitten kävikin ilmi, että Jope tarkoitti meidän ryhmäämme. Hyvä Jope!


Eiffel-torniin en luonnollisestikaan kiivennyt,


Sami limousinessa. Minusta Sami on rock-tähti.


Se on täytetty.


Katja piti meille loistavaa seuraa.


Louvren kohdalta nousi bussiin tutun näköinen nainen.

Olen unohtanut myös näyttää yhden tärkeän kuvan. Tässä se tuleet:


Ostettiin Peikille pyörä tämännäköiseltä mieheltä..



7.6.2006
Paljon on taas vettä virrannut erilaisissa joissa sillä aikaa, kun olen yrittänyt päästä kirjoittamaan jotain.

Kesä ei meinaa millään tulla. Äsken lähdin katsomaan Hakuninmaalle yhtä asuntoa autolla shortsit jalassa ja meinasin paleltua, kunnes lämmitin vihdoin sai vähän vauhtia itseensä. Mutta kyllä minä tämän olen silti pitkään kesäksi laskenut. Ja ensi viikonloppuna lämpenee, lupasivat. Minulla lämpenee varmasti, sillä olemme menossa Tossavaisen ja Crisin kanssa käymään Pariisissa. Sinne on luvattu 30 asteen helteitä. No, kuten Jope joskus vitsaili televisiossa, että eihän se baariin paista...


Minka kesäasussa.

On hauskaa nähdä Pariisi. Olen kerran Minnan kanssa viettänyt yhden yön Pariisin lentokenttähotellissa, kun Air France vähän töppäili. Mutta siihen ovat rajoittuneet käynnit siellä kaupungissa. (Melkein kaikkialla muuallahan minä olenkin jo käynyt :-)

Ja on hauskaa nähdä Katjaa, joka on luvannut paikallisena ihmisenä näyttää meille paikkoja.

Haikeuttakin matkaan liittyy, sillä matka on myös tavallaan kolmikon jäähyväisreissu, vaikke sitä sellaiseksi suunniteltukaan. Aion nimittäin vaihtaa työpaikkaa ja aloitan uudessa paikassa heti lomien jälkeen.

Eekistä tuli ylioppilas. Samalla taisi olla myös synttärit?

Viime lauantaina kävimme kolmissä ylioppilasjuhlissa. Onnea vielä kerran Eekille, Nikolle ja Johnille. Sekä vielä Siirille, jonka juhliin emme koskaan ehtineet.

Taas tuli nähtyä paljon sukulaisia mutta myös vanhoja tuttuja monien vuosien takaa. Alanteen Outia olen nähnyt viimeksi kenties joskus 22 vuotta sitten. Siis paljon ennen kuin uudet ylioppilaat ovat syntyneet.


Tässä ovat Matti ja Teppo.

Minusta Matin ja Tepon "Näin se kesäloma toimii" on oikeasti parhaita kesäbiisejä. Sitä tullaan kuulemaan lisää tänä kesänä, kun Matti ja Teppo myyvät kilpaa matkavakuutuksia. Hauskoja ovat Ruohosen veljekset.

Ja hauska on tottakai kestosuosikki Jope. Käy katsomassa Jopen uusi Pohjola-kampanja osoitteessa www.pohjolanlintsihoito.com.

Minka on jostain syystä ihastunut Jopen ylilääkäri Kaikkoseen. Tänä aamuna Minka pyysi aamiaispöydässä, että Äiti laita taas lääkäri. - Se Kaikkonenko? - Äiti laita Peipponen.

Minka ryhtyi muuten ylioppilasjuhlissa oikein esiintymään. Lordin Hard Rock Hallelujah näytti kyllä vähän erilaiselta, kun Minka veti sen Anttureiden olohuoneessa valkoiseen kesämekkoon pukeutuneena. Se olisi pitänyt saada nauhalle.

Minun piti laittaa tänne paljon muitakin kuvia kuin nuo, jotka näkyvät yllä, mutta ne ovat sähköpostissa, ja jostain syystä firman sähköposti menee aina näin yöllä nukkumaan. Mutta myöhemmin sitten.

Hyvää yötä. Ja katso myös uudet yhdistelmänimet, jotka Päivi-siskoni ystävällisesti löysi Opettaja-lehdestä.

25.5.2006
"Minun täytyy nyt heti alkuun vähän kehua, sillä juuri äsken, kun kävin tuolla saunassa ajelemassa päätä, kuului ikkunan takaa ainakin kahden satakielen laulua, tai sellaista jotkotusta. Se on aika luksusta."

Näin kirjoitin Anssille, joka kertoi muuttavansa Satunsa kanssa Rovanieneltä Savonlinnaan. Ja uudessa paikassa on lehtoja, joissa voi kenties tavata satakielenkin.

Jostain syystä tämä Pukinmäki on linnustoltaan melko runsasta paikkaa. Ehkä sekin vaikuttaa asiaan, että tässä ihan takapihalla alkaa metsä.

Naapurin pihalla on asustanut myös koko kevään mustarastaspariskunta. Mustarastaan laulu on lähes kauneinta, ja lintukin on jotenkin hieno, kun se on tuossa pesän nurkilla pyörinyt. Viime viikolla naapuritalon pahat rakentajamiehet olivat vieneet pesän pois. Linnut olivat tehneet pesän keskeneräisen rakennuksen katolle, ja pitäähän 475 tuhatta maksavan talon valmistua joskus ja silloin ei jotain linnunpesää kauan katsella. En jaksanut mennä jälkeenpäin kyselemään, että minne sen veivät, sillä siitä olisi vain tullut paha mieli. Nyt kuvittelen pesän sijaitsevan jossain turvallisessa paikassa ja poikasten joskus kuoriutuvan.

Tuomi kukkii ja sen tuoksu saa pään sekaisin. Äsken oltiin katsomassa yhtä taloa, ja välittäjä sanoi, että kun tuomi kukkii, on myös lahnan kutu. Ajatteli lähteä kalaan. Talo oli Näsiätiellä Tikkurilassa. Ei me olla Vantaata ajateltu, mutta nyt löytyi mielenkiintoinen talo. Ja onhan se aika lähellä vanhaa kunnon ärveetä, joten tuli nostalgisia muistoja mieleen. Ja siinä vieressä muuten on myös lehtoja, tosin pienehköjä sellaisia. Eivätkä lentokoneetkaan lennä ihan siitä päältä. Paikka kuitenkin ilmasta käsin näyttää tältä.


Ja talo näytti tältä.


Minea ja Minka päiväkodin kevätjuhlassa.


Puulaveden kevät oli kaunis. Ja mökki tallella.

20.4.2006
Eilen syntyi lapsillemme uusi pikkuserkku. Poika. Tänään käytiin katsomassa, ja näyttihän se aika söpöltä. Onnea Tarjalle ja Petrille ja tietysti myös perheen muille lapsille.


Päivän ikäinen poika.


Työpaikka muutti. Lähtö Tehtaankadulta oli haikea.

TEQUILA ja koko PHS-ryhmä muuttaa perjantaina pois Tehtaankadulta. Uusi osoite on Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki. Tehtaankadulta on haikeaa lähteä, mutta toisaalta uusikin paikka on hyvä, ainakin lähempänä keskustaa.

17.3.2006
Tulimme illalla pääsiäisenvietosta Kouvolasta. Olimme siellä pari päivää, sillä pääsiäisen alkuosan olimme Porissa. Siellä kävimme Tarjan ja Henkan sekä Pekan ja Tommin kanssa katsomassa Lasse Heikkilän pääsiäispassion. Se ei ollut parasta Lasse Heikkilää. Mutta paljon tuttua siinä oli, ja nostalgiahan tuntuu aina hyvältä.

Kävimme myös Tarjan ja Henkan mökillä. Oli mielenkiintoista seurata luonnon heräämistä ja lintujen muuttoa. Kurjet, joutsenet, haahkat, hanhet ja haukat olivat liikkeellä. Ja sitten oli luontokappale, joka ei antanut periksi. Siitä oheinen video.


Mandi luki lapsille iltasadun,


Talo Puistolassa.

Olemme taas vähitellen aktivoituneet asunnon etsimisessä ja jopa innostuneetkin parista kohteesta. Viimeksi on kiinnostanut kivitalo Puistolassa, joka olisi ihan Peikin koulun lähellä. Mutta hinta saattaa olla meille liian kova, joten odottelemme jännityksellä myyjien vastausta.


Tossavaisella valmistautumassa Vuoden Huippuihin.


Seuraavana päivänä sain Minna-Kaisalta tällaiset.

Vietimme talvilomaa jälleen Lapissa, tällä kertaa Ylläksellä. Paikka oli mainio ja meillä oli melkein tuliterä mökki käytössä. MInna, Minea ja Peik viihtyivät paljon laskettelumäessä ja minä viihdyin Minkan kanssa poroajelulle, monotansseissa, mökissä ja Äkäslompolon kylänraiteila. En muuten ollut koskaan kuvitellut, että monotanssit tarkoittavat sitä, että porukka oikeasti tulee suoraan ladulta hiihtoasu päällä ja monot jalassa parketille pyörähtelemään keskellä päivää. Olihan se aika koomista.


Poroja Äkäslompolossa. Takaka iso ja valkoinen Ylläs.


Peik vetää Minkaa ahkiossa.


Pelkäävät turhaan ihan kelpo bändiä.

Sne päätin, etten enää aja Lappiin autolla, ainakaan yhteen menoon enkä varsinkaan yöllä. Minna ja lapset sekä siskonsa Katriina menivät junalla ja me ajoimme Upen kanssa autolla. Menomatkaa rasitti vielä se, että olin edellisenä yönä juhlistanut Grand One -voittoja aamutunneille, joten yöllä oli hankala pysyä hereillä, vaikka kuinka kahvia haki ABC:ltä.

No, juhlia pitää, kun on sen aika. Siitä pitikin mainita se, että Grand Onen jälkeen ilta jatkui Lux -yökerhossa. Meitä oli useita ja suurin osa oli pukeutunut paikan henkilökunnan mielestä asiallisesti. Sattuipa niin, että minulla ja Pirisen Jannella ei ollut a) pikkutakkia tai b) kauluspaitaa. No, Lux tarjosi luonnollisesti palvelua tähän hätään ja meille vuokrattiin pikkutakit. Kymmenellä eurolla saimme päällemme kuusi numeroa liian pienet ja jo valmiiksi tahraiset takit. Mutta niillä pääsimme sisään ihmettelemään Luxusta. Kun sitten jossain vaiheessa otin takin vähäksi aikaa päältä, sain heti paikan järjestystä valvovalta miekkoselta huomautuksen. No, eipä tule ehkä mentyä enää siihen kuppilaan.


Yökerho Lux vuokraa likaisia takkeja kympillä.

TEQUILAn ulkoilupäivän kunniaksi: Uusis ja Maria.


Samana päivänä kasvitieteellisen lummehuoneessa.


Harakan edessä oli jälleen napakelkka.

15.3.2006
Onnea Matti. Veljeni täyttää tänään 32 vuotta ja juhlii synttäreitä Barcelonassa vaimonsa Lounan luona, joka on siis siellä tämän kevään opiskelemassa.

Äsken katsoimme televisiosta Conan O'Brienin Suomi-kuvaa, ja tuntuihan se hyvältä. Ja hauskalta. Muistaakseni MEK on tullut siihen tulokseen, että kyseinen ohjelma on hyväksi Suomen matkailulle. MInkähänlainen komitea tuota päätöstä on ollut tekemässä ja selvittämässä. Luulisi sen olevan itsestään selvää.

Ja samaan aikaan ovat kaikki kauhuissaan, kun euroviisuissa meitä edustamaan valittiin Lordi. Onhan se vähän hankalaa, kun euroviisuedustajaa ei uskalla näyttää perheen pienimmille, mutta eivät euroviisut ole ennenkään olleet mikään lastenohjelma. Sen verran arvelluttavia edustajia meiltä on vuosien saatossa kilpailuun lähetetty.

Se vaan on niin, että pohjoisen kansan outous kiinnostaa ja saa turistit tulemaan tänne.


Tarja ja Henkka kävivät hiihtolomalla Helsingissä.


Storyvillessä soitti Knockout Greg & Blue Weather.


Minea teki enkelin tuoreeseen lumeen.


Peik ja Minka tutkivat Longinojan jäätä.


Nita ja Sami pitkäksi venähtäneellä lounaalla Centussa.


Minea ja Lydia Tehtaankadulla mummin synttäreillä.


19.2.2006
On sunnuntai-ilta ja televisiossa Uusipaavalniemi osuu kivellään paremmin kuin koskaan.

Tulin juuri Kouvolasta, mihin muu perhe jäi hiihtoloman viettoon. Minun hiihtolomani tulee myöhemmin. Mutta tuli viikonloppuna kyllä vähän hiihdettyä. Kiersin pariin kertaan Hinkkismäen lenkin, ensin eilen Peikin ja Minean kanssa ja sitten tänään yksin. Lunta oli tullut yön aikana reilusti, eikä latupartio ollut vielä hereillä, joten piti melkeinpä tehdä uutta latua. Puolessa välissä paikallinen rouva kiitti ja otti vetovuoron. Mutta ei siitä luisto juuri parantunut, vaikka kuinka yritin.


Miten hinkit liittyvät hiihtämiseen?


Peik kiipesi vajan katolle.


Minea ja ensimmäinen irronnut hammas.


Minka keinuu aina kun voi.

Viikonloppu oli muutenkin urheilullinen, enkä nyt tarkoita pelkästään olympialaisia. Lauantaina oltiin Mielakassa, joka on kouvolalainen laskettelurinne ja käsittääkseni ihan kohtalaisen kokoinen. Minna ja Peik laskivat innoissaan mäkeä Kirsin, Niklaksen ja Tomaksen kanssa. Me pysyimme Minean kanssa lastenmäessä ja rinneravintolassa. Minä kun näet en laskettele.

Sitten oltiin tänään vielä Minean ja Peikin kanssa uimassa. Ja sehän on aina rentouttavaa puuhaa.

Viime viikonloppuna olin Oslossa matkalla, jonka sain Minnalta joululahjaksi. Aika monta kertaa siellä on tullut käytyä, viimeksi kymmenen vuotta sitten, mutta yhä kaupunki tuntui tutulta ja hyvältä.


Aker Bryggellä aurinko paistoi ja terassit täyttyivät.

Mainiota oli se, että taas kerran Oslossa oli kevään tuntua. Ihmiset istuivat terasseilla ja tulivat rantaan lounaalle leipineen ja katkarapupusseineen.

Olin Oslossa Mikalla ja Raksulla ja eniten me oikeastaan nukuimme. Se oli sinänsä harvinaista herkkua. Ja sitten söimme pitkiä aamiaisia kalanmaksaöljyineen ja majoneeseineen ja katsoimme olympialaisia.

Onhan se hienoa olla norjalaisessa kodissa katsomassa, kun Kari Traa hyppäsi itselleen ja Norjalle pronssia.

Lauantai-illan vietimme Mervin ja Ibenin kotona. Saunoimme ja söimme Mervin tekemiä tapaksia, joista kyllä kehkeytyi pihveineen ja pastoineen aikamoinen juhlaillallinen. Läheskään kaikkea en pöydässä puhutusta norjasta ymmärtänyt, mutta elämä kulki silti filminauhana silmien edessä. Muistelin sitä, kun Mervin ja Mikan isoisä eli Olavi Runolinna aikoinaan 41 vuotta sitten laittoi kädet pääni päälle ja siunasi pienen vauvan. Ja muistelin niitä hetkiä, jolloin isä-Minos saarnasi Albertinkadun Filadelfiassa. Ja tietenkin montaa muuta hetkeä sen jälkeen.

Pöydässä oli myös juuri naimisiin mennyt Marlene, jota ihan vähän aikaa sitten työnsimme Mervin kanssa lastenvaunuissa Lehijärvellä.


Tällaisen Ladyn tapasin heti ensimmäisenä aamuna.


Mervi teki tuosta vaan juhlaillallisen. Mika seuraa.

Muutama viikko sitten kokoontuivat taas Filippos-veljet. Arto järjesti jälleen mieleenpainuvan tapaamisen, jonka aikana päästiin jopa hevosen selkään.


Harry ratsastaa auringonlaskuun.


Sitten menimme savusaunaan.


Minkan ensimmäinen hiihto.


Peik Hakaniemen sillalla. Yrjölät menivät Indonesiaan.


Minean ensimmäinen sävellysläksy.


Tulos oli tällainen. Kaunista.

Norjassa tulin miettineeksi pohjoismaiden lippuja. Samaan aikaan muslimimielenosoittajat polttivat lippuja ja suurlähetystöjä. Eihän se tietenkään ole puolusteltavaa, että toisen uskonnollisia arvoja pilkataan pilapiirroksilla, mutta on minusta tyhmää vastustaa pilkkaa polttamalla lippuja, joissa on pohjoismaissa vallitseva uskonnollinen tunnus eli risti. Mutta miesten ja naisten logiikkaa on aika harvoin tarjolla, kun uskonnollisista asioista kiihkoilaan. On ilmeisesti niin, että kaikenlainen fundamentalismi on aina aiheuttamassa hankaluuksia ja pahaa mieltä. Se pätee kyllä sekä uskontojen puolustamiseen että niiden vastustamiseen.

Viime keskiviikon Hesarissa oli aikamoisen hyvä kirjoitus, joka oli itse asiassa Ayaan Hirsi Alin puhe Berliinissä 9. helmikuuta. Tuo rohkea nainen sanoi, että meidän pitäisi tukea tanskalaisia eikä pyydellä anteeksi, kuten Vanhanen kiirehti tekemään, kun joku suomalainen sattui laittamaan nettisivuilleen pilakuvia.

Tässä pari palaa kirjoituksesta:

"Hävetkööt myös ne eurooppalaiset yritykset, jotka Lähi-idässä mainostivat: "Me emme ole tanskalaisia", tai: "Emme myy tanskalaisia tuotteita". Mitä pelkuruutta. Nestlén suklaa ei maistu enää samalta tämän jälkeen, vai mitä?"

"Ensinnäkin, piirrosten julkaiseminen vahvisti sen, että monet kirjailijat, elokuvantekijät, sarjakuvapiirtäjät ja journalistit, jotka haluaisivat kuvailla, analysoida tai kritisoida suvaitsemattomuuden piirteitä islaminuskossa kaikkialla Euroopassa, kärsivät laajalle levinneestä pelon ilmapiiristä."

"Uskon, että profeetta oli väärässä asettaessaan itsensä ja näkemyksensä kriittisen tarkastelun yläpuolelle. Uskon, että profeetta Muhammed oli väärässä asettaessaan naiset miesten alapuolelle. Uskon, että profeetta Muhammed oli väärässä säätäessään, että homoseksuaalit tulee murhata.
Uskon, että profeetta Muhammed oli väärässä määrätessään, että uskonluopiot täytyy tappaa. Hän oli väärässä sanoessaan, että avionrikkojat tulee ruoskia ja kivittää ja että varkaiden kädet tulee hakata irti. Hän oli väärässä sanoessaan, että ne, jotka kuolevat ollessaan Allahin asialla, palkitaan paratiisilla. Hän oli väärässä väittäessään, että kelvollinen yhteiskunta voi rakentua vain hänen periaatteilleen."

Koko puhe enkuksi täällä.

Mutta Suomi voitti Kanadan. Minna-Kaisan on kuumat kädet, vai miten se menee?

10.1.2006
Kas näin. On uusi vuosi. Vaikka toisaalta se on jo niin pitkällä, että ihmiset toivottavat toisilleen päiväkodin pihalla hyvää loppuvuotta. Humoristisesti.

Vuosi vaihtui niin, että Kirsi ja Make sekä Niklas ja Tomas olivat meillä oikein yötä. Ammuttiin raketteja, joita Kirsi oli ostanut runsain mitoin. Yksi komeimmista pommeista ei lähtenytkään lentoon vaan pamahti maassa muutaman metrin päässä. Silloin tajusin, miksi rakettien kyljessä lukee ohjeita ja annetaan kaikenlaisia suojaetäisyyksiä.


Peik ja suuri tähtisadetikku.

Yöllä pelattiin Trivial Pursuitia pitkästä aikaa. Menin hyvään johtoon ja naiset nukkumaan. Sitten ei ollutkaan ilmeisesti tarpeeksi intoa voittaa, joten Make keräsi täydet pisteet muutamalla ihan liian helpolla kysymyksellä.

Aamulla valettiin tinaa. Meille tuli ihan selvästi vanha avain ja numero kuusi. Sehän tietenkin tietää sitä, että löydämme pian uuden talon ja osoitteessa on kutonen.


Milla, Muusa ja Nita laulavat karaokea näin.


Axa ja Sami suunnittelevat selvästikin jotain.


Peik piirsi linnun, joka istui takapihan puussa. Mikä se on?


Elvis vetää Mineaa kunnon terrierin tavoin.

Loppiaisena matkustimme Poriin. Siellä lapset saivat tutustua Tarjan ja Henkan Elvikseen, josta Minka tosin käytti jatkuvasti nimeä Ilves.

Huomasin muuten, että Porissa on ihan erilainen liikennekulttuuri kuin Helsingissä. Kuvittele tilanne, että olet suojatiellä kolmen lapsen, kahden pulkan ja yhden koiran kanssa keskellä katua juuri astumassa ylittämään toista kaistaa. Yleensä siinä vaiheessa lähestyvät autot pysähtyvät ja antavat ystävällisesti tietä. Porissa ne yrittävät ajaa päälle.

Usein tuollaisissa tilanteissa on ratin takana vanhempi ihminen tai nainen. Ja se syy käytökseen on se, että ei uskalleta pysähtyä, koska sitten voi sattua jotain: joku voi tulla takaa ja töötätä tai auto ei lähdekään enää uudestaan liikkeelle.

Sunnuntaina pitäisi äänestää presidenttiä. En vielä tiedä, ketä äänestäisin. Olen tehnyt kaksi vaalikonekäyntiä ja molemmissa tulokset ovat aivan erilaiset. Ylen koneessa voitti Vanhanen, Hesarilla Halonen. Äänestin viime vaaleissa Halosta, mutta nyt on taas jotenkin sellainen olo, että vaihtelu virkistäisi. Lisäksi olen antanut joidenkin ihmisten mielipiteiden ja kommenttien vaikuttaa ajatuksiini. Mutta kyllä sekin heti vaikutti, kun huomasin, että Tarja on erittäin paljon samaa mieltä kanssani.

Kallis on mielestäni fiksu ja hauska mies. Saatan piruuttani äänestää Bjarnea, mutta toisaalta jotkut poliittiset mielipiteet ovat aika kaukana omistani. Pidän kuitenkin siitä tavasta, jolla Kallis esiintyy ja jolla hän uskaltaa olla vähän muuta kuin kristilliset yleensä. Esimerkiksi Bjarnen kommentit Tiina Jyhän rohkeista kuvista olivat vertaansa vailla. Ehdokas mm. uskalsi tunnustaa, että on aikoinaan kokkolalaisena nuorena miehenä hakenut pykälää rohkeampia kuvia sisältäviä lehtia Ruotsin puolelta. Ja se on hänen mielestään kohtuullisen normaalia nuoren miehen toimintaa. Ressussakin kiersi aikoinaan muutama Lektyr. Muistan ne hyvin.

No, vielä on muutama päivä aikaa. Ja sitä ennen pitää tehdä muitakin kohtuullisen tärkeitä valintoja, joten taidan mennä nukkumaan. Hyvää yötä...